Villisian tarhaus Koivikkonotkossa

Villisian tarhaus poikkeaa täysin tehokasvatuksesta, sillä villisikoja kasvatetaan niiden luonnollisia elintapoja kunnioittaen.
Tarhan riittävä pinta-ala eläinmäärään nähden, ja villisikojen mahdollisuus omaan luonnolliseen laumaelämäänsä takaavat stressivapaan riistalihan tuottamisen.
Villisiat lopetetaan vain ja ainoastaan tarhalla, niitä ei siirrellä elävänä mihinkään, ja tämä säästää eläintä turhalta stressaantumiselta vaikuttaen samalla lihan makuun ja laatuun.

Koivikkonotkossa karjut elelevät emakkolaumansa kanssa omilla tarha-alueillaan.
Aidan läpi käydään toisinaan kiivasta tuijotuskilpailua, mutta väliaita onneksi estää lähemmän kanssakäymisen kilpakosijan kanssa.
Keväällä ennen porsimista tarhat jaetaan vielä pienempiin alueisiin, porsimisloosseihin. Tarkoituksena on luoda emakoille mahdollisimman rauhalliset olot imettää ja hoivailla pieniä raitapaitojaan.
Koivikkonotkon tarhalla emakot voivat porsia joko oljilla vuorattuihin porsimiskatoksiin, tai paljaan taivaan alle emakolle itselleen mieluisaan paikkaan, johon se on siirtänyt olkia, havuja ym. pesätarpeita mielensä mukaan.
Syntyneistä porsaista kaikki eivät aina selviydy aikuisiksi saakka, uhkana ovat esimerkiksi pedot, mm. huuhkaja sekä ilves, jotka kumpikin pääsevät iskemään myös aidatun alueen sisälle.

Koivikkonotkon riistatarhalla villisikojen pääravinto on lähiviljelijältä ostettu ohra, jota täydennetään tarvittaessa kaupallisilla rehuilla sekä kivennäis-vitamiinivalmisteilla. Villisiat syövät myös mielellään kuivaa heinää, ja syksyisin erikoisherkkuja ovat omenat ja perunat.
Tarhan sisältä löytyy myös luonnon syötävää, ja villisiat tonkivatkin ahkerasti maata.
Villisiat pystyvät kääntämään ja siirtämään todella painavia kiviä ja muita esteitä niin halutessaan, tarha-alueella olevat juurakot ja kivenmurikat ovatkin vaihtaneet ahkerasti paikkaansa vuosien saatossa.
Tarhan sisällä on myös rypemispaikkoja, joissa siat saavat kieriskellä kuten niiden tapoihin kuuluu.

Jyrsijöissä joskus esiintyvä trikiiniloinen voi tarttua myös villisikaan sen syödessä loista kantavan hiiren tai rotan.
Tämän vuoksi tarha pidetään puhtaana pikkujyrsijöistä. Tämä onnistuu pitämällä ruokintatilat siisteinä, jotta ruoka ei houkuttelisi ylimääräisiä ruokavieraita, sekä tarvittaessa loukuilla.
Koivikkonotkossa hiirten ja rottien määrä on pysynyt tehokkaasti minimissä kahden kissan ja yhden koiran avulla, kemiallisia myrkkyjä ei ole käytössä.
Mahdollisen trikiinitartunnan vuoksi kaikista teurastetuista villisioista otetaan kuitenkin trikiininäyte lihan turvallisuuden takaamiseksi.